Kaivostutkijat Ruotsissa - Ruotsin kaivoksien ympäristöongelmat

Kristinebergin kaivos – Pohjois-Ruotsin kaivosperinteen kulmakivi

Kristinebergin kaivos sijaitsee Kristinebergin kylässä Lyckselen kunnassa, Västerbottenin läänissä. Kaivos avattiin vuonna 1940 osana Bolidenin laajenevaa kaivosverkostoa, ja se on ollut yhtäjaksoisesti toiminnassa yli 80 vuoden ajan. Tänä aikana kaivos on tuottanut yli 33 miljoonaa tonnia malmia, ja sen nykyinen vuotuinen tuotantokapasiteetti on noin 750 000 tonnia.

Kyseessä on maanalainen kaivos, jonka syvyys ulottuu lähes 1500 metriin. Malmi kuljetetaan kuorma-autoilla Bolidenin rikastuslaitokselle Bolideniin, jossa se rikastetaan. Rikasteet ja jalometallikonsentraatit toimitetaan edelleen Rönnskärin sulattamolle Skelleftehamnin satamaan, noin 50 kilometrin päähän, josta jalostetut metallit lähtevät kansainvälisille markkinoille.

Historiallinen merkitys ja teknologinen kehitys

Kristinebergin kaivos perustettiin toisen maailmansodan kynnyksellä, aikana jolloin metallien kysyntä oli kasvussa. Kaivostoiminta oli aluksi hyvin työvoimavaltaista, mutta vuosikymmenten aikana teknologia on kehittynyt merkittävästi. Erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla otettiin käyttöön uusia poraus- ja kuljetusmenetelmiä, jotka paransivat tuottavuutta ja turvallisuutta.

Vuosina 1943–1987 Kristinebergin ja Bolidenin välillä toimi köysirata, joka oli aikanaan edistyksellinen ratkaisu malmin kuljetukseen vaikeakulkuisessa maastossa. Köysirata oli noin 96 kilometriä pitkä ja kuljetti malmia tehokkaasti rikastamolle. Sen käytöstä luovuttiin, kun maantiekuljetukset kehittyivät ja tulivat taloudellisesti kannattavammiksi.

Kaivosalueen laajentuminen

Kristinebergin kaivoksen ympärillä sijaitsevat myös useat vanhat kaivoskohteet, kuten Rävliden, Rävlidmyran ja Kimheden. Nämä kaivokset ovat olleet osa alueen kaivoshistoriaa ja ovat vaikuttaneet merkittävästi paikalliseen infrastruktuuriin ja elinkeinoelämään. Vaikka osa näistä kaivoksista on jo suljettu, ne muodostavat tärkeän osan Kristinebergin kaivosalueen geologista ja teollista kokonaisuutta.

Ympäristövaikutukset – kaivostoiminnan varjopuolia

Vaikka Kristinebergin kaivos on merkittävä metallintuottaja ja osa Ruotsin teollista perintöä, sen toiminnalla on ollut huomattavia ympäristövaikutuksia, joita ei voi sivuuttaa. Kaivostoiminta aiheuttaa väistämättä muutoksia luonnonympäristöön, ja vuosikymmenten aikana alueella on syntynyt pysyviä jälkiä maaperään, vesistöihin ja ekosysteemeihin.

Rikastustoiminta ja metallien sulatus tuottavat jätevesiä, raskasmetallipäästöjä ja pölyä, jotka voivat kulkeutua ympäröivään luontoon. Vaikka Boliden on ottanut käyttöön modernia teknologiaa päästöjen hallintaan, historialliset jätealueet ja vanhat kaivokset, kuten Rävliden ja Kimheden, ovat edelleen ympäristöriskejä. Näillä alueilla on havaittu maaperän ja pohjaveden saastumista, ja niiden jälkihoito on ollut hidasta ja osin riittämätöntä.

Vaikka yritys raportoi ympäristötoimistaan ja pyrkii parantamaan vastuullisuuttaan, kriittinen tarkastelu osoittaa, että kaivostoiminnan ja luonnon monimuotoisuuden välillä on edelleen jännitteitä. Kristinebergin kaivos toimii esimerkkinä siitä, kuinka teollinen hyöty voi tulla ympäristön kustannuksella, ellei valvonta ja jälkihoito ole riittävän kunnianhimoista ja läpinäkyvää.

Lähde: Copilot yhteenveto

Vuonna 2022 Kristinebergin kaivos tuotti 559 kilotonnia mineralisoitua materiaalia 0,5 g/t Au, 33 g/t Ag, 0,42 % Cu, 4,74 % Zn ja 0,3 % Pb. Kristinebergin kaivos on ollut toiminnassa vuodesta 1940 ja tuottanut yhteensä malmia 33,9 miljoonaa tonnia (2022 loppuun mennessä), keskimääräinen arvo 1,2 g/t Au, 37,1 g/t Ag, 1 % Cu ja 3,7 % Zn.

Vormbäcken kärsii Bolidenin päästöistä

Vormbäckenin kalastus ja pohjaeläimistö kärsivät vakavasti. Vesistö on Bolidenin Kristinebergin rikastuslaitoksen vieressä ja ottaa vedet Hornträsketistä, johon useat lähellä olevat suljetut kaivokset ovat vaikuttaneet.

Kotitalousyhtiön Bolidenin puolesta tekemässä tutkimuksessa näyttää siltä, että Hornträsketin ja Vormträsketin väliseltä yli mailin pituiselta vesireitiltä ei saatu yhtään kalaa.

Taimenta löytyi vain Vindelälveniä lähimmältä mittauspaikalta. Joulukuussa 2006 Vormbäckeniin tapahtui myös suuri metallipäästö, kun Bolidenin oletettavasti suoritettavassa pH-mittauksessa tapahtui virhe. Bolidenin mukaan tämän purkauksen erityistutkimus ei osoita, että tämä päästö olisi aiheuttanut välittömiä lisävahinkoja Vormbäckenille.

Boliden kertoo kyselyyn antamassaan kommentissa, että he pyrkivät vähentämään päästöjä Kristinebergsgruvanin rikastehiekka-alueelta Vormbäckeniin.

Yhtiö toivoo tämän antavan näkyviä tuloksia Vormbäckenin tulevissa tutkimuksissa.

Julkaistu 25. tammikuuta 2008, SVT Nyheter

VK:n analysoimat näytteet osoittavat äkillisen korkeita kadmiumin ja sinkin pitoisuuksia Holmtjärnissä Norsjön ulkopuolella. Sekä eläin- että kasvielämä on vaurioitunut vakavasti.

Samaan aikaan Hornträsketille on sattunut lisää suuria päästöjä Kristinebergin ulkopuolella. Nykyään järveä pidetään kuolleena järvenä. Syynä ovat muun muassa Hornträskin ja Rävlidmyrin kaivoksen päästöt. Myöhään syksyllä Boliden mineral AB joutui pumppaamaan miljoonia litroja saastunutta vettä Rävlidmyrin kaivoksen avolouhoksesta padon vedenpinnan noustessa. Suuri maanvyörymä löydettiin myös padon kohdalta alas Hornträsket-järveä kohti.

Hornträsketin asukkaat ovat kriittisiä, että päästöt saavat jatkua. Loyd ja Louise Lundström asuvat järven pohjoispäässä.

– Yritin jopa ilmoittaa Boliden mineral AB:sta poliisille ympäristörikoksista, mutta mitään ei tapahtunut, Loyd Lundström kertoo.

Kaivos tappoi hänen järvensä.

VK- Julkaistu 18. joulukuuta 2012

Kristineberg 6/2023

Viereinen joki on nykyään näppärästi omassa keinotekoisessa uomassaan, koska alkuperäinen osa on saastutettu.

Kristineberg taivaalta päin katsottuna. Valtaisa jäteallas hallitsee aluetta.

60-luvulla jätealueet ovat olleet vielä ripoteltu lähemmäksi varsinaista kaivosta.

Vanhaa jätealuetta, jota on peitelty. Ja kuten näkee kyseessä ei ole ollut tiivisrakenteet, vaan alue suotaa läpi perinteiseen suosuodattamoon, ja jatkaa matkaansa kohti tässä tapauksessa kohti isompaa jäteallasta.

Vertailun vuoksi myös rannikolla Skelleftehammissa sijaitsevan sulaton kuva 60-luvulla. Täälläkin on loppusijoitusta harrastettu meren ääreen patoamalla.

Jäteallas 2023. Hyvällehän tämä vielä näyttää rantapuskasta. Mitenkä loppusulku pohjattomaan vesialtaaseen tulee tapahtumaan?! Onko vesipeitto ainoa oikea tapa?! Kokonaisvaltaisista tiivisrakenteista ei täällä ole taidettu puhua…