Stekenjokkin kuparikaivos oli kuparikaivos Vilhelminan kunnassa.​ Boliden Mineral AB avasi sen vuonna 1976, ja se suljettiin vuonna 1988.

Valmistelut aloitettiin kesällä 1973 mm. rampin, toimistojen, työpajojen ja rikastuslaitosten rakentamisella. Malmi rikastettiin kaivoksella ja kuljetettiin kuorma-autolla Lövlideniin edelleen kuljetettavaksi rautateitse Rönnskärsverkenille. Kaivos suljettiin vuonna 1988 kannattavuusongelmien vuoksi. Suurin osa louhinnasta tapahtui maan alla. Kokonaislouhinta oli 7,1 Mt, josta saatiin 90 000 t kuparia, 170 000 t sinkkiä ja 980 kg kultaa.

Lähde: Vilhelmina Fotoarkiv

Rikasteiden vedenalainen loppusijoitus jätelaitokseen – Stekenjokkin kaivosalueen tapaustutkimus

Johdanto

Hienohiekkafraktio, pääosin lietettä ja savea, joiden raekoko on < 60 µm, laskettiin lietteenä 110 hehtaarin rikastushiekka- ja selkeytysaltaaseen. Kaivoksen toiminnan aikana rikastushiekkaa sijoitettiin paikan päällä olevaan rikastushiekka-altaaseen yhteensä 4,4 miljoonaa tonnia.

Lammen rikastushiekan arvioitiin olevan nettohappoa tuottava, korkea sulfidi- ja suhteellisen korkea metallipitoisuus (Eriksson ym. 2001). Rikastushiekka-aine koostui noin 35 paino-% sulfideista ja 5-15 paino-% puskurointiaineesta. Ne sisälsivät myös 0,65 painoprosenttia sinkkiä, 0,23 painoprosenttia kuparia, 0,15 painoprosenttia lyijyä ja 0,14 painoprosenttia arseenia.

Kaivostoiminnan aikana toteutettiin toimenpiteitä ympäristövaikutusten rajoittamiseksi ympäröivälle alueelle, mukaan lukien veden kierrätys ja rikastushiekan pH:n säätely. Vuodesta 1978-1987 rikastushiekka-altaan virtaama sisälsi keskimääräiset vuotuiset sulfaattipitoisuudet välillä 129-444 mg/l, sinkkipitoisuudet 0,127-0,347 mg/l ja pH vaihteli välillä 7-8,4. Sinkkikuormitus poistossa oli noin 800 kg vuodessa koko kaivostoiminnan ajan. Kaivoksen sulkemistavoitteena oli estää alueesta muodostuminen merkittäväksi metallien ja happojen päästöjen lähteeksi ympäristöön, poistaa mahdollisesti vaaralliset pintarakenteet ja integroida alue luonnonympäristöön.

Kaivoksen käytöstä poisto saatiin päätökseen vuonna 1991, ja se sisälsi Ruotsin ensimmäisen vesipeitteen soveltamisen jätteenkäsittelylaitokseen rikastushiekan talteenottotoimenpiteenä (Bjelkevik 2005). Käytöstä poistoon sisältyi myös pintajätteen kaatopaikkojen talteenotto, pienen avolouhoksen sulkeminen ja pintarakenteiden poistaminen.

Rikkialtaan jatkuva tulviminen

Huoltotarpeet

Alkuperäisen suunnittelun valmistumisesta vuonna 1991 lähtien on suoritettu useita huoltotoimenpiteitä valvonnan aikana havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi. Kunnossapitoon on kuulunut valuma-altaan uudelleenrakentaminen (syventäminen ja leventäminen) jään tukkeutumisen estämiseksi, hätäylivuodon rakentaminen sekä stabilointivallien ja suodattimien rakentaminen alavirran padon seinään.

Luotettavuus

Bjelkevikin (2005) mukaan Stekenjokin rikastushiekka-altaan patoa ei tule pitää loputtomiin vakaana mahdollisen sisäisen eroosion vuoksi. Lisäksi padon iästä johtuen sen suunnittelu ei vastannut nykyaikaisia ​​ICOLD-suosituksia (ICMM 2006).

Ympäristökustannusnäkökohdat

Kaivosjätteen vedenalainen loppusijoitus Stekenjokin tehtaalla on ylittänyt kunnostustavoitteet ARD-tuotannon rajoittamiseksi. Esimerkiksi lampiveden Zn-pitoisuudet ovat laskeneet 90 % käytöstä poistamisen jälkeen. Sinkkikuormituksen tavoite padotuksesta poistovedessä oli 800 kg vuodessa, kun taas Lindvallin mukaan raportointia edeltävänä viiden peräkkäisen vuoden sinkkikuormitukset olivat 50-100 kg vuodessa. Lammen tehokas integroituminen luontoon on osoituksena myös nieriäpopulaation palautumisesta lampeen. Rikastushiekka-altaan sisällä olevan altaiden metallipitoisuudet on todettu olevan alhaisemmat kuin kaivostoiminnan ylävirran lammen metallipitoisuudet.

Edut ja haitat

Vedenalaisen hävittämisen todettiin olevan 8 kertaa kustannustehokkaampi kuin kuivapeitteen rakentaminen, 3 kertaa kustannustehokkaammaksi kuin depyritisaatio ja kaksi kertaa kustannustehokkaammaksi kuin puskurointivaihtoehto.

Vedenalaisen hävittämisen haittana on, että sen käyttöä rajoittavat voimakkaasti paikkakohtaiset muuttujat. Paikan geologisten ja hydrologisten olosuhteiden on mahdollistettava padotuksen rakentaminen, joka on riittävän vankka tulvimaan loputtomiin tulvimiseen, ja siinä on oltava riittävä vesitase riittävän vesipeitteen ylläpitämiseksi

Lähde: Clayton Larkins, GTK

Stekenjokkin patoa vahvistetaan

Toimenpiteet tarkoittavat, että padon harjaa nostetaan 1,2 metriä. Vahvistuksen tausta liittyy siihen, että jatkokanavaan muodostui kevään aikana jääpatoja. Pitkällä aikavälillä ne voivat syövyttää vesivarannon. Kuvassa on myös se, että patojen suunnittelusta on tullut uusia määräyksiä.

22.10 2015 klo 5.00

Boliden: Stekenjokkin kaivosalueen kunnostus

Stekenjokkin kaivoksen sulkemisen jälkeen kaivosalueen ympäristön luonnon ennallistaminen osoittautui vaikeaksi. Boliden on yhdessä Ecogainin kanssa kehittänyt menetelmiä luonnollisen kasvillisuuden palauttamiseksi alueelle.

Vuonna 2020 Boliden ja Ecogain ovat suunnitelleet viiden hehtaarin alueen kunnostusta vanhan kaivosalueen sisällä.

Aiempien pilottikokeiden perusteella on osoittautunut, että onnistunein tapa on lisätä maaperään ravintoalustaa (jätevesiliete ja puuhake), löysätä maan pintaa itämismahdollisuuksien luomiseksi siemenille ja kylvää luonnossa esiintyviä lajeja.

Lähde: Ecogain

Stekenjokkin vanhat vesistöpäästöt ovat peräisin Bolidens Mineral AB:n toiminnasta vuosina 1976–1988, jolloin alueella louhittiin sulfidimalmia. Vaikka kaivos suljettiin ja alue maisemoitiin sen aikaisen parhaan käytännön mukaan, rikastushiekka-altaisiin varastoidut myrkylliset metallit ja happamat valumat kuormittavat alueen vesistöjä edelleen. 
Keskeiset historialliset ja jatkuvat päästöt
    • Raskasmetallit (Kupari ja Sinkki): Suurimmat päästöt ovat olleet liukoisessa muodossa olevaa kuparia (Cu) ja sinkkiä (Zn), joiden pitoisuudet lähivesissä nousivat moninkertaisiksi normaaliin tunturiluontoon verrattuna. Altaista on vuotanut pienempiä määriä myös hopeaa (Ag) ja lyijyä (Pb). 
    • Happamat kaivosvalumat (Acid Mine Drainage, AMD): Alueen kallioperä ja louhittu aines sisältävät runsaasti sulfidimineraaleja (kuten magneettikiisua ja rikkikiisua). Kun tämä aines joutuu kosketuksiin hapen ja sadeveden kanssa, se muodostaa rikkihappoa. Happamuus puolestaan liuottaa metallit maaperästä tehokkaasti suoraan veteen.
    • Rikastushiekan läjitysalueet: Kaivoksen rikastushiekka upotettiin jätealtaisiin. Altaiden pohjalle muodostunut metallipitoinen lieju on riskinä sateiden, sulamisvesien ja patojen mahdollisen vuotamisen vuoksi. 

Vahingot ja nykytilanne alavirrassa
  • Saxån-joen vauriot: Kaivoksen välittömässä läheisyydessä virtaava Saxån-joki kärsi pahoin toimintavuosina, mikä romutti joen herkän ekosysteemin ja kalakannat.
  • Jatkuva valvonta: Koska päästöjen tiedetään olevan pitkäikäisiä, Boliden valvoo ja mittaa alueen vesien laatua edelleen oman jälkihoito-ohjelmansa kautta. Alue luokitellaan patoturvallisuuden ja ympäristöriskin vuoksi korkean riskiluokan kohteeksi. 
  • Kertyminen Ångermanälveniin: Metallit eivät häviä vedestä, vaan ne ovat vuosikymmenten aikana kulkeutuneet laajalle alueelle Ångermanälven-joen vesistöalueelle ja sitoutuneet järvien pohjasedimentteihin.

Lähde: Gemini yhteenveto

Stekkenjokk 6/2024

New Boliden kertoo alueen kaivoshistoriasta.

Alue sijaitsee yli 800 m korkeudessa.

Kaivosalueen rakenteet on lanattu maan tasalle, ja jäljellä on suurin piirtein sorakasat.

Mitähän pintakasvikokeiluja tässäkin on yritetty tehdä…paino sanalla yritetty!

Sorakerrosten välissä oli nähtävissä vähäisiä määriä rakennuksien ja laitteiden raatoja.

Alueen rikastehiekkaongelma on ratkaistu täällä ”kalliin” peittorakenteen sijasta vesipeitolla. Tapa siis tämäkin. Perusratkaisu Bolidenillä Ruotsissa. Halvimmalla mahdollisella mennään…

Kuvaa jätealtaiden vesipeittoratkaisusta.

Patorakenteita on jouduttu siis korottamaan, jotta riittävä vesipeitto säilyisi. Pohjarakenteet ovat mitä ovat.

Muistokivi alueella olleesta kaivoksesta.

Stekenjokkin kaivos suljettiin 33 vuotta sitten – nyt tutkitaan avaamista

Stekenjokkin kupari- ja sinkkikaivos suljettiin 33 vuotta sitten. Nyt Vilhelmina Mineral taistelee avatakseen sen uudelleen.

Bluelake Mineralin omistama Vilhelmina Mineral -yhtiö, joka haluaa avata kaivostoiminnan myös Rönnbäckeniin Tärnabyn ulkopuolelle, on jo vuosia yrittänyt saada lupaa jatkaa toimintaansa Klimpfjällin edustalla Stekenjokkissa suljetulla kaivoksella.

Jotta poronhoitoa ei häiritä, yhtiön suunnitelmana on nyt louhia ja kuljettaa malmi talvella kuusi mailia lounaaseen Norjalaiseen Jomaan, jossa yhtiö omistaa osia kaivoksesta ja rikastuslaitoksesta.

– Pyrimme kehittämään ja koordinoimaan Stekenjokk-hanketta Norjan Joma-hankkeen kanssa. Ja olemme tehneet muutoksia minimoidaksemme muun muassa kielteisiä vaikutuksia poronhoitoon, sanoo Bluelake Mineralsin toimitusjohtaja Peter Hjorth.

SVT Nyheter 29. lokakuuta 2021

Lääninhallitus sanoo kyllä ​​kaivostoiminnalle Stekenjokkissa

Västerbottenin lääninhallitus on sopinut jalostusluvan myöntämisestä Stekenjokk K:lle nro 1 ja Levi K:lle. Jokaisen vuoden huhtikuun aikana saamelaiskylällä tulee olla mahdollisuus lopettaa toiminta kokonaan tai osittain, kun alueella harjoitetaan poronhoitoa.

Tämä on erittäin myönteinen ja yksi tärkeimmistä yksittäisistä tapahtumista yhtiön historiassa – nyt on tie avattu kaivostoiminnalle Stekenjokkissa, Bluelake Mineralin ja tytäryhtiö Vilhelmina Mineralin toimitusjohtaja Peter Hjorth sanoo.

Asia etenee nyt Mountain Stateen lopullisen päätöksen tekemistä varten.

Lähde: Bluelake Mineral 13.9.2024

Ruotsin hallitus antoi toukokuussa 2026 Bluelake Mineralille malminetsintä- ja hyödyntämisluvan lähes 40 vuotta suljettuna olleelle Stekenjokkin kupari- ja sinkkikaivokselle.

Hankkeelta vaaditaan vielä varsinainen ympäristölupa maa- ja ympäristöoikeudelta, sillä kaivostoiminta sijoittuu herkälle tunturialueelle ja Natura 2000 -suojelualueen välittömään läheisyyteen

Lähde: Omni ja SVT Nyheter 2026

Keskeiset vesistöpäästöt ja niiden lähteet
    • Raskasmetallivuodot rikastushiekka-altaista: Bolidenin jäljiltä alueelle jätettyihin rikastushiekka-altaisiin ja patoihin on varastoitunut suuria määriä haitallisia aineita. Altaista vuotaa jatkuvasti kuparia, sinkkiä ja hopeaa ympäröivään vesistöön.
    • Vesistöjen happamoituminen (AMD): Kun louhittu sulfidimalmi pääsee kosketuksiin ilman ja veden kanssa, syntyy hapanta kaivosvalumaa (acid mine drainage). Tämä laskee vesistöjen pH-arvoa ja liuottaa metallit helpommin veteen vaurioittaen kaloja ja muuta vesieliöstöä.
    • Päästöjen leviäminen laajoille alueille: Myrkylliset valumat etenevät paikallisesta Saxån-joesta (Suovniejohke) ja tunnetusta Trappstegsforsen-koskesta alavirtaan Ångermanälven-jokeen, josta saasteet päätyvät lopulta Perämereen.
Uusien kaivossuunnitelmien vesistöriskit
Uuden kaivoshankkeen (Bluelake Mineral) kohdalla suurimmaksi huoleksi on nostettu pohjaveden pinnan laskeminen ja kaivosvesien hallinta. Kaivoksen kuivana pitäminen vaatii suuria määriä pohjaveden pumppausta, mikä voi muuttaa alueen hydrologiaa ja lisätä metallipitoisten kuivatusvesien riskiä päästä pintavesiin. Paikalliset ja ympäristöjärjestöt pitävätkin vanhaa allasaluetta ”tikittävänä miljööpommina”, jonka tila voi entisestään vaarantua uusien louhintojen myötä
Lähde: Gemini

Tuntureiden karu todellisuus

Norjan Joman kaivos, jota Bluelake Mineral markkinoi Stekenjokkin tulevan rikastuksen “pääkumppanina”, osoittautuu paikan päällä vähemmän teolliseksi menestystarinaksi ja enemmän geologiseksi muistomerkiksi 1990‑luvun lopun Outokummun jälkihoitokulttuurille. Rakennukset ovat romahtamispisteessä, rikastuslaitos hylätty, ja raskasmetallivuodot järveen jatkuvat edelleen – aivan kuten vuonna 1997, jolloin toiminta lopetettiin ilman kunnollista jälkihoitoa. Tämä ei ole mielipide, vaan dokumentoitu ympäristöongelma Norjan viranomaisraporteissa.

Outokummun omistama Joman kaivos 2024, tai kalenterin mukaan vuonna 1997.

Stekenjokkin puolella tilanne ei ole sen ruusuisempi. Bolidenin aikanaan jättämät rikastushiekka-altaat sisältävät miljoonia tonneja sulfidipitoista materiaalia, joka tuottaa happamia valumia ja metallipäästöjä vuosikymmeniä. Vesipeittoratkaisu – Ruotsin ensimmäinen laatuaan – on vähentänyt sinkkikuormitusta merkittävästi, mutta padon korotuksia ja huoltotoimia on jouduttu tekemään toistuvasti, koska alkuperäinen rakenne ei täyttänyt nykyisiä suosituksia. Alue luokitellaan edelleen korkean riskin patokohteeksi.

Ja tähän kokonaisuuteen Bluelake Mineral haluaa nyt liittää uuden kaivoksen. Suunnitelma on teknisesti kunnianhimoinen: malmi louhittaisiin tunturissa, kuljetettaisiin talvella Norjaan Joman rikastamolle ja vietäisiin markkinoille. Samalla poronhoidon häiriöt luvataan minimoida, vaikka alue sijaitsee suoraan laidunreittien keskellä. Hydrologisesti hanke on haastava, sillä pohjaveden pumppaus voi muuttaa tunturialueen vesitasapainoa ja lisätä metallipitoisten kuivatusvesien riskiä.

Lopulta Jari ja Jarkko – nuo tunturien omat Indiana Jonesit – saapuvat Jomaan ja toteavat: Stekenjokkin uudelleenavaus ei ole vain teollinen hanke, vaan jatko-osa pitkälle kaivoshistorialle, jossa jälkihoito on ollut retuperällä. Satiiri syntyy itsestään, kun hylätty todellisuus näyttää tältä:

Hylätty Joman tehdasrakennus.

Mutta faktat pysyvät: Stekenjokki on edelleen ympäristöriskikohde. Joma vuotaa edelleen raskasmetalleja. Ja uusi kaivoshanke nojaa kahteen alueeseen, joiden jälkihoito on ollut vuosikymmeniä keskeneräinen!

Stekenjokk on paikka, jossa kaivoshistoria ei vielä loppunutkaan. Jari ja Jarkko nyökkäävät toisilleen. Seikkailu jatkuu Norjan puolella.

Uudet blogit pian tulossa ”Kaivostutkijat Norjassa”

Stekenjokki:n kaivoksen uudelleen avasi Jomassa kaivostutkijat

Jari ja Jarkko