Nautanen on entinen kaivosyhteisö Gällivaren (Jällivaaran) kunnassa. Kaivos on nimetty Nautasen vuoren mukaan, jonka eteläosassa kaivosesiintymä sijaitsee.

Malmi löydettiin vuonna 1898, ja vuosina 1903-1908 louhittiin noin 5 700 tonnia kuparimalmia rikkikiisuisena ja 4 600 tonnia rautamalmia magnetiitin muodossa.  Operaatio koostui viidestä kaivoksesta nimeltä Dagny, Hoppet, Maria, Fredrik ja Max. Teollisuusalueeseen kuuluivat rikastuslaitokset, sulatusuunit ja 7 km pitkä köysirata Koskullskulleen kuljetuksia varten.

Nautasen kuparikenttä sai alkunsa syksyllä 1898, kun malminetsijä Lars Bengtsson Björkqvist totesi kultaa etsiessään, että Nautasen vuoren täytyy sisältää sekä rautaa että kuparia. Nautanenbergetissä tehtiin koeporaus sidosryhmien avulla. Vuonna 1900 perustettiin Nautasen kuparikenttä. Rahoittaja oli Piteålainen liikemies nimeltä C.A Govenius. Vuonna 1901 valmistelevat selvitykset valmistuivat. Koskullskullen Gruvbolaget Frejan entinen johtaja Henrik Wennerström palkattiin johtajaksi Nautaseen. Liiketoiminta käynnistyi tien rakentamisella Muorjevaaran Kirunavägeniltä Nautaseen.

Yhteisö kasvoi nopeasti ja 120 henkilöä sai töitä, ja perheiden liittyessä asukasmääräksi tuli noin 400 henkilöä. Nautanens Kopparfält AB omaksui erittäin progressiivisen lähestymistavan yrityksen ja yhteisön perustamiseen Nautaselle, tarjoamalla  asunnon, koulun, kaupan, panimon ja muut tilat. Kuparin hinta laski ja Nautanens Kopparfält AB meni konkurssiin vuonna 1908. Tänä aikana paikkakunnalla oli aikaa kasvaa asumiseen, kouluun, kauppaan ja kansantaloon. Rakennukset purettiin ja yhteisö hylättiin ja purettiin vuonna 1917.

Boliden osti kohteen vuonna 2009 ja suoritti sen jälkeen maan kartoitus- ja näytteenottotöitä alueella ennen timanttiporauksen aloittamista vuonna 2011. Boliden on jatkanut etsintä- ja sisäisiä teknisiä, ympäristö- ja Nautasen taloustutkimuksia siitä lähtien. Tällä hetkellä alue on sisäisessä esitoteutettavuusselvityksessä.

Lähde: Boliden AB

Nautasella 6/2023

Nautasen alue on museoitu, ja alueella sijaitsee kattavasti opasteita, jotka kertovat eri kohteiden historiasta.

Rikastamorakennuksen perustukset. Altaassa vesi oli tasoa erittäin hapanta: pH 3,8.

Alueella ei ole tehty minkään tasoista kunnostustoimia. Kaikki rikastamoalueen vesi, ja kaivoksien ylivuotovedet valuvat maastoon.

Rikkipitoinen jätekasa. Alueen jätesivukivet ovat sadevesien kanssa varmasti happamia pintavesiä tuottavaa.

Rikastamon alueella kasvillisuus loistaa kokonaan poissa olollaan yli sadan vuoden jälkeenkin…

Sulattamon kuonakasaa.

Uuden rikastamorakennuksen perustukset. Rakennus ei koskaan valmistunut käyttöön, koska yhtiö meni konkurssiin.

Osa alueen louhoksista on kaivantomaisia.

Ja osa taas kaivoskuiluja, jotka ovat täyttyneet vedellä. Alueen verkkoaidat olivat erittäin huonokuntoiset.

”Hoppet” kaivoksen jätekivet kasattuna lammenreunalle.

”Marian” kaivokset jätekivet ovat sen sijaan kasattu nätisti läheiseen lampeen tai suohon

Lukoil on vaikuttanut täälläkin.

Marian kaivoksen kaivantoja ja luolasto.

Pisin luola Marian kaivoksessa oli yli 100 m. Pohjalla kiskot malminkuljetusta varten. 

Jäässä olevaa luolastoa, ja tyhjiä ölppätynnyreitä täälläkin. Sula noro johtaa ylivuotovesiä kaivoksesta ulos maastoon.

Max:in kaivantoja luolasta käsin.

Alueella on runsaasti vanhoja rakennuksien pohjia. Tässä kylpylärakennuksen pohja.

Sika-Nautasen ”kaivosmörköä” kaivoksesta etsi kaivostutkijat

Jari ja Jarkko