Kedträsk:n kaivos on suljettu sinkkikaivos ja siellä louhittiin myös kuparia, lyijyä, hopeaa ja kultaa. Kaivos sijaitsee Skelleftefältetissä ja sitä operoi Boliden AB 1989-1991 ja 1998-2000.

Kokonaislouhinta oli 0,69 Mt. Malmin kultapitoisuus oli 0,5 g/t, hopeaa oli 24 g/t, kuparia 0,4 %, sinkkiä 2,9 % ja lyijyä 0,2 %, Rikkipitoisuus oli noin 35 %.

Lähde: Wikipedia, Boliden

Mineralisaatio paikannettiin sähkömittauksilla jo 1920-luvulla. Pintatimanttiporaus johti lisätutkimuksiin ja vuosina 1935/1936 todettiin mineralisoitumisen jatkuneen 200 metrin syvyyteen asti. Vuosina 1948 ja 1949 tutkimuksia täydennettiin timanttiporauksilla.

Kaivoskuilu tehtiin maan läpi kiinteään kallioon vuonna 1956. Pienempi kaivosyhteisö, jossa oli viisi kotia sekä varastorakennukset ja kauppa, rakennettiin. Tiet sekä vesi- ja viemäriverkostot järjestettiin. Työ, joka keskeytettiin vuonna 1957 heikon taloudellisen tilanteen vuoksi, jäi sitten kesken vuoteen 1966 asti.

Kesällä 1966 kaivokselle perustettiin kaivoslaitos ja kaivoskuilun syventäminen aloitettiin saman vuoden elokuussa. Uuteen vuoteen 1967/-68 mennessä kuilu oli tehty 320 m syvyyteen. Kuilu on pyöreä ja halkaisijaltaan 4,6 m.

Vuosien 1968-1970 aikana kuilua upotettiin vielä 100 m, rakennettiin kuiluja jätekivelle, malmille ja tuuletukselle, rakennettiin murskausasema sekä malmin ja pohjapaikat 220 m ja 370 m tasolle. Vuoden 1969 aikana rakennettiin myös teollisuusalue toimistoineen ja kaivostupa.

Helmikuussa 1971 päätettiin lykätä kaivoksen valmistumista ja kesäkuussa 1972 kaivoksen täyttyminen aloitettiin vedellä. Bolidenissa oli rikastettu noin 60 kilotonnia malmia toiminnan päättyessä.

Vuoden 1987 aikana toteutettiin maaperän kuivatusprojekti, jonka tavoitteena oli valmistautua Kedträskin mineralisaation avolouhintaan. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja vuonna 1989 alkoi rampin louhinta. Rampin tekoa jatkettiin 130 metrin tasolle samaan aikaan kun malmia louhittiin A- ja B-malmeista, kunnes toiminta lopetettiin rikkikiisumarkkinoiden heikkenemisen vuoksi helmikuussa 1991.

Vuonna 1998 suunnitelmia muutettiin uudelleen ja avolouhintaan valmistautuminen aloitettiin helmikuussa 1998. Kaivostoiminta avolouhoksessa jatkui pienin toimintakatkoin maaliskuuhun 2000 asti. Kaivoksella siirrettiin 175 000 m² maata ja 710 kilotonnia sivukiveä.

Vuosina 1989-1991 malmia rikastettiin 167 kilotonnia ja vuosina 1998-2000 vielä 449 kilotonnia. Rikastettu kokonaismäärä oli yhteensä 676 kilotonnia.

Kedträskin mineralisaation toimintaa ovat kautta linjan vaivanneet vesiongelmat.

Kaivosalueen jälkikäsittelyä ei ole tehty marraskuussa 2000.

Lähde: komplettering av Kedträskgruvan slutkarta, 2000

Kunnostustoimet 2012-2014

 

VESIPEITE

Kaivosjätteen peittäminen voidaan saavuttaa rakentamalla patoja. Vesi muodostaa siten esteen, joka rajoittaa hapen tunkeutuminen jätteisiin.

– Bolidenin tavoitteena on aina

käytä parasta saatavilla olevaa tekniikkaa ja sen jälkeen jatkuva seurantaa ja arviointia. Siksi osallistumme erilaisiin tutkimusprojekteihin, muun muassa käyttömahdollisuuksista muiden teollisuudenalojen jäännöstuotteet esimerkiksi rikin hapettumisen estämiseksi. Esimerkiksi paperiteollisuuden jäännöstuotteita käytetään jo nykyään puskurointimateriaalina pH:n nostamiseen ja vesien metallien sakkauttamiseen. Emma Rönnblom Pärson sanoo.

Luonnonsuojelu ja viimeistelykaivosalueet ovat osa Bolidenin toimintaa ja ne tapahtuvat rinnakkain toiminnan kanssa. Tietyn alueen olosuhteet ovat ratkaisevaa, mitä menetelmää käytetään. Yleisimmät ehkäisymenetelmät happettumisen estäminen vesipeitolla, moreenipeitolla ja kohotetulla pohjavesipeitolla.

VESIPEITE

Vesipeite voidaan saavuttaa rakentamalla patoja louhinnan tai maanpinnan muotoja hyväksikäyttämällä. Vesi muodostaa siten esteen, joka rajoittaa hapen tunkeutuminen jätteisiin.

Esimerkki on Kedträskin kaivos, joka sijaitsee Skelleftefältetissä Västerbottenissa. Alueen viimeistely aloitettiin vuonna 2012 ja niin päätettiin käytää vesipeittomenetelmää.

– Ensimmäinen askel oli tyhjentää avolouhos vedestä. Sitten kerrostettiin sivukiviä pohjalle yhdessä sovitemassan kanssa ja lopulta turvetta. Sen jälkeen materiaali peitettiin puolen metrin paksuisesta moreenikerroksesta, sanoo Emma.

Tämän jälkeen avolouhos täytettiin vedellä jälleen ja muodostaa nyt järven, jonka syvyys on noin 5-6 metriä.

– Syvyys tekee aaltoeroosion mahdottomaksi pohjassa, mikä voi olla haitallista viimeistelylle, Emma sanoo. Syntynyt vedenpuhdistusprosessilietettä laitettiin vanhaan kuiluun.  Vesienkäsittelyn jäännösliete allasjärjestelmässä peitettiin bentoniittilevyllä, joka päälle asennettiin moreenikerros.

– Prosessin viimeinen vaihe on nyt menossa ja osia alueesta muuttuu lopulta suoalueeksi, Emma päättää.

Kedträsk, syyskuu 2012. Avolouhosta tyhjennettäessä vesi kalkittiin useissa kierroksissa. Vesi kerättiin altaisiin lietteen poistamiseksi ja veden laadun valvomiseksi.

Tammikuu 2013. Kaivosalueen sivukivijätemateriaalit laskettiin tyhjennettyyn avolouhokseen tammikuusta 2013 alkaen ja päättyen kesäkuussa 2013.

Toukokuu 2013. Jätemateriaalit peitettiin turpeella ja noin 0,5 m paksulla moreenikerroksella.

Kesäkuu 2013. Aiemmin avolouhoksena toiminut alue on nyt täytetty jätekivellä, saastuneella massalla ja kalkilla, ja se on varustettu vesipeitekerroksella.

Heinäkuu 2013. Veden laadun seurannan lisäksi maanäytteitä otettiin jatkuvasti ja analysoitiin osittain kentällä, mutta myös laboratoriossa.

Lokakuu 2013. Puhdistusprosessissa käytettyjen vesialtaiden jälkikäsittely.

Syyskuu 2014. Kedträskin alueen viimeistely on valmis. Työ biologisen monimuotoisuuden luomiseksi jatkuu.

Lähde: Boliden.com

Kedträsk 6/2023

Päällisin puolin alue vaikuttaa melko luonnontilaiselle. Jopa joutsenet ovat löytäneet pesäpaikan tältä 3 hehtaarin ”kosteikolta”.

Mutta hiukan tämän kosteikosta heijastuu poikkeavan värinen pohjasakka

Kuten pintavesistä näkyy niin ei ole ihan normaalin kosteikkoon verrattavia mittaustuloksia. pH normaalia emäksisempää, sähkönjohtavuus ja suolat koholla.

Vanha ramppi alas louhokseen kaapelikelan kera. Kaivoksen historia on ainakin ollut melkoista ylä- ja alamäkeä, kun milloin kaivosta avataan ja heti perään suljetaan. Kaivos sai sulkutoimenpiteet lopulta noin 10 vuotta lopettamisen jälkeen. Hankkeen kustannukset olivat Bolidenin mukaan 28 miljoonaa kruunua.

Kevyitä pintamaita. Eroosio kuluttanut sulffidimaita näkyville. Onkohan bentoniittimatot routarajan ylä- vai alapuolella?

Kaunis kuva luotu. Varmasti näillä on saatu merkittävä osuus kaivoksen haitoista pois, verrattuna siihen, että mitään ei tehtäisi. Toisaalta onko tämä kuitenkin silmänlumetta, sillä kaivosteollisuuden jätteet ovat vain vähän kuopattu piiloon, ja ”pohjat” suotavat maaperään ja pohjavesiin… Onko paineellinen pohjavesi huomioitu millä tavoin? Katsotaan jatkoblogeissa mitä lähinaapurikaivoksien Åsen:n ja Udden:n tilanne näyttää asioista…

 

Kedträskin kävi ennallistamassa suoksi kaivostutkijat

Jari ja Jarkko