Aiemmin Euroopan suurin lyijykaivos Laisvall sijaitsi Arjeplogin kunnassa Pohjois-Ruotsissa. Lyijypitoisia lohkareita löydettiin vuonna 1938, ja vuoteen 1941 mennessä lisätutkimukset olivat kannustaneet viranomaisia ​​päättämään esiintymän louhinnasta strategisena, lyhyen aikavälin toimenpiteenä. Kaivostoiminta aloitettiin improvisoidulla tasolla vuonna 1943, mutta tilat kunnostettiin myöhemmin pysyväksi ja koko toiminta laajeni vaiheittain.

Hallituksen vaatimukset muuttuivat vuosien varrella, ja Boliden ei saanut laajentaa kaivosaluetta muuttamalla jokivirtauksia ja sai vuonna 1997 hallituksen hyväksynnän pitkän aikavälin käytöstäpoistosuunnitelmalle. Vuonna 1998 investoitiin 1,8 miljoonaa dollaria pääasiassa ympäristövaikutusten parantamiseen. Yhtiö ilmoitti sulkevansa kaivoksen lokakuussa 2001 sen jälkeen, kun sen varannot olivat loppuneet. Kun kaivos suljettiin vuonna 2001, se oli tuottanut 64 256 miljoonaa tonnia malmia, jonka keskiarvo oli 4,0 % Pb, 0,6 % Zn ja 9 g/t Ag.

Kaksi samanlaista, hyödyntämätöntä Pb-Zn-esiintymää tunnistettu Laisvallin läheisyydestä. Ne ovat Maiva, jossa on noin 1 Mt malmia, 7 km päässä koilliseen Laisvallista ja Niepsurtista 1,75 Mt alle 10 km etelään

KAIVOSTYÖ

Laisvallissa käytetty louhintatekniikka oli huone-pilari, huonekorkeudet vaihtelivat 3 metristä 18 metriin. Huoneet kaivettiin poraamalla ja räjäyttämällä käyttämällä suuria Atlas Copcon kaksipuomijumboja.

LHD:t ja muunnetut pyöräkuormaajat syöttivät kuorma-autoja kuljetettaviksi paikan päällä olevaan rikastamoon pinnalla, ja tämä toiminta on kokonaisuudessaan ollut alihankintana vuodesta 1996 lähtien. Tiejärjestelmän pituus oli yli 250 km, ja 50 km eniten käytettyjä teitä oli päällystetty asfaltilla.

Osa kaivoksesta sijaitsi Stor-Laisan-järven alla ja veden tihkumista 480 litraa sekunnissa käsiteltiin neljällä suurella pumppausasemalla. Kolmannes vedestä pumpattiin suoraan takaisin järveen, kolmasosa käsiteltiin ja palautettiin takaisin järveen ja kolmasosa käytettiin prosessivetenä.

MALMIN KÄSITTELY

Hionta- ja vaahdotusjärjestelmää tehostettiin ottamalla käyttöön Svedala Cisa Microcel -pylvään vaahdotuslaitteisto ja optimointitekniikka. Suhteellisen yksinkertaisten sulfidimalmien ansiosta Boliden pystyi optimoimaan rikastamon lyijyn talteenottoa varten ja saavuttamaan samalla erinomaiset hopean ja sinkin talteenotot.

Rikasteet kuljetettiin autolla Skelleftehamniin. Kaikki sinkki ja noin puolet lyijytuotteesta vietiin vientiin, loput lyijyrikasteesta käsitellään hiljattain laajennetussa Rönnskärin sulaton Kaldo-uunissa, jossa hyödynnetään myös romua.

TUOTANTO

Vuonna 1997 Laisvallin kaivosnopeus nostettiin 1,9 miljoonaan tonniin vuodessa, ja vuonna 1999 yhtiö louhi 1,95 miljoonaa tonnia, jolloin saatiin 94 000 tonnia lyijyä ja 24 000 tonnia sinkkirikastetta. Nämä rikasteet sisälsivät myös 16000 kg hopeaa.

Lähteet:

  • Mining Technology 27.3.2000
  • Boliden

 

Lyijykaivoksella 6/2023

Laisvall:n kaivosalue on huomattava koko suhteiltaan. Vanha rikastushiekka-alue on parin sadan hehtaarin kokoinen.

 

Paljon ei ole kaivoksesta enää jäljellä. Pieni opastaulu on kertomassa alueen kaivoshistoriasta.

Sekä pieni rataspyörä, joka ei enää pyöri.

Kuva 90-luvulta rikastamoalueesta. Vuonna 2006 kaivostorni räjäytettiin. Ylhäällä rinteen takana näkyvissä rikastushiekka-allas.

Näkymä rikastamoalueesta 2023.

Laisvall:n kaivoskylä 90-luvulla. 2020-luvulle tullessa kaivoskylä näytti näivettyneen, ja tekemässä edelleen hiljaista kuolemaansa Ruotsin perukoilla. Niin kuin monet rakennemuutoksesta kärsivät kaivospaikkakunnat.

Vanha kuva yläosan rikastehiekka-altaasta ja padosta.

Peittorakenteita vuonna 2023. Äkkiseltään vaikuttaa näiltä osin ihan hyvälle. Tosin mitään pohjarakenteita näille ei ole aikoinaan tehty, ja rikastehiekat raskasmetalleineen valuneet niin sanotusti omia polkuja pitkin pitkää rinnettä alas.

Näkymä vanhalta padolta päin alas. Osin havaittavissa eroosiota, ja reunoilla pystyyn kuolleita puita. Tietyille peitto-osille ei ole vuosien saatossa näyttäneen kertyneen parissa vuosikymmenessä minkäänlaista puustoa…

Rikastehiekan tutkimustuloksia. Muun muassa sinkin ja lyijyn määrä on suuri. Yhteensä coctailissa mukana vähän muutakin. LÄHDE: EFFECT OF PAST CENTURY MINING ACTIVITIES ON SEDIMENT PROPERTIES AND TOXICITY TO FRESHWATER ORGANISMS IN NORTHERN SWEDEN

Suotovesiä löytyy silti täältäkin. Suunta luonnollisesti lähimpiin vesistöihin.

”Laisvallin kaivoksella Ruotsin Lapissa metallien uuttumista jätteestä on onnistuttu pienentämään ratkaisevasti. Vuonna 1976 jätealueilta joutui ympäristöön noin 3000 kg lyijyä. Vuonna 1986 vastaava määrä oli enää runsas 100 kg. Vähennys on saatu aikaan pääosin vähentämällä suspensioon joutuneiden lyijypartikkeleiden määrää. Keinoina on ollut kalkin lisääminen jätelietteeseen, selkeytysaltaan käyttäminen ja ruohon kylväminen käytöstä poistetuille alueille.”

Vanhan Laisvallin kaivoksen ympäristössä on nyt käynnissä laajat selvitykset ja selvitykset.

– Meidän on arvioitava, miten kaivostoiminnan jälkeen jäljelle jäävä toimii ja mitä toimenpiteitä tarvitaan ympäristön ja padon vakauden turvaamiseksi, sanoo Astrid Lindgren, Laisvallin aluepäällikkö Bolidenin suljetuista kaivososastosta.

Suljetun Laisvallin kaivoksen ns. kuona-altaat eivät sisällä kuonaa. – Se ajettiin pois Rönnskäriin. Rikastuksen hiekka on varastoitu kaivosalueen suuriin varastoihin.

– Se on totta, he ovat kutsuneet näitä kuonalammiksi. Mutta tällaista ei ole täällä, se ajettiin rekalla Rönnskäriin. Nämä ovat rikastushiekan varastoja, sanoo Bolidenin ympäristökoordinaattori Isabell Lundberg, joka vastaa muun muassa Laisvallista.

Kun Laisvallin kaivos suljettiin parikymmentä vuotta sitten, kunnostustoimenpiteet tehtiin silloisten vaatimusten mukaisesti. Nyt aluetta tarkastellaan uudelleen.

Koko alue on turvattu, kunnostettu ja hyväksytty niiden vaatimusten mukaisesti, jotka silloin, parikymmentä vuotta sitten, asetettiin. Siitä lähtien näytteenottoa ja tutkimuksia on jatkettu jatkuvasti tälle alueelle kehitetyn valvontaohjelman mukaisesti.

– Tehty jälkihoito hyväksyttiin, mutta muutoksia on tapahtunut usealla tasolla.

Ympäristövaatimuksia on tiukennettu, meillä on nyt enemmän tietoa viimeistelystä ja kunnostuksesta, eikä alue näytä samalta kuin parikymmentä vuotta sitten. Näemme esimerkiksi eroosiovaurioita ja joitain paljaita pintoja, joista hiekkasäiliön peitemateriaali on kadonnut, Astrid Lindgren kertoo.

– Katsomme koko alueen kokonaisuutena ja selvitämme, mitä meidän on parannettava, Isabelle Lundberg sanoo.

Kolmen hiekkalammen alavirtaan sijaitseva vanha rikastushiekka-allas Saiva on kaivoksen sulkemisen jälkeen muodostunut houkuttelevaksi alueeksi merilintuille tasaisten rantojensa ja korkean ravinnepitoisuutensa ansiosta.  Lyijymyrkyllisiä merilintuja on löydetty vuosien varrella, ja siksi vesiympäristöä on yritetty parantaa monin tavoin. Muun muassa moreeni ajettiin vuonna 2011 jäälle vajoamaan, peittämään ja sulkeutumaan pohjasedimentteihin.

– Mutta se ei toiminut, kerroksesta tuli aivan liian epätasainen, Isabell Lundberg sanoo.

Myöhemmin alueesta on tehty useita tutkimuksia, inventointeja ja yrityksiä kerätä riittävästi tietoa.

Lammen ruoppausyritykset tehtiin vuonna 2020, mutta sekään ei tuottanut toivottuja tuloksia.

Tänä kesänä lintuja yritetään pelotella, saada ne valitsemaan pois tältä alueelta.

– Se on väliaikainen, lyhytaikainen toimenpide, jota kokeilemme paljaalla maalla. Olemme esittäneet ilmatykkejä, jotka ampuvat epäsäännöllisin väliajoin, 120 desibeliä, Isabell Lundberg kertoo.

Lähde: Arjeplognytt.se 5.7.2023

Peittorakenteita alapäässä rikastusjäteallasta. Täällä sentään näyttää peiton päälle ilmestyneen tunturikoivua vrt. ylärinne.

Viimeinen kosteikkoallas. Takana näkyy vanha patorakennelma.

Altaan ruoppausta on kokeiltu muutamavuosi takaperin. Muistona on vielä vesipuomit. Kaikki ei siis ole siltä miltä näyttää. Raskasmetallimyrkyt ovat jäljellä pohjasedimenteissä ja jatkavat siten kiertokulkuaan ympäristömyrkkynä. Olisi mielenkiintoista tietää mitä kaikkea terveysvaikutuksia kaivoksella on ollut mm. alueen asukkaisiin. Tuskin ainakaan positiivisia. Bolidenin BAT-tekniikkana oli käytössä ilmatykit, jotka karkottavat lintuja altaalta lyijymyrkytyksien estämiseksi…

 

Lyijybensiini

Bensiinissä käytetty lyijy on ollut osallisena vuosittain yli 1,2 miljoonan ihmisen ennenaikaisessa kuolemasta. Luopumalla lyijystä maailmanlaajuisessa taloudessa on säästetty yli 2,4 biljoonaa dollaria (yli 2,0 biljoonaa euroa) terveydenhoitokustannuksina. Lyijyn käyttö on linkitetty tutkimuksissa myös lasten alentuneeseen älykkyysosamäärään, käytöshäiriöihin, sokeuteen, anemiaan ja lukuisiin muihin terveyshaittoihin.

Lyijyn käyttö bensiinin lisäaineena alkoi 1922. General Motorsin tutkimuslaboratoriossa etsittiin joulukuussa 1921 bensiiniin sopivaa lisäainetta, joka estäisi nakutusta. Karkeasti käynyt moottori alkoikin hyrisemään välittömästi lyijyn lisäämisen jälkeen. Lyijy nosti polttoaineen oktaanilukemaa, parantaen sen puristusominaisuuksia, ja samalla lyijy voiteli venttiilinvarsia.

Terveyshaittoihin kohdistuneista tutkimusnäytöistä huolimatta lyijyn käyttö väheni vasta, kun kolmitoimikatalysaattorit ja happianturit yleistyivät henkilöautoissa. Lopullinen käänne tapahtui, kun näitä autoja varten suunniteltu lyijytön 95E-bensiinilaatu saapui markkinoille. Suomessa lyijyllisen bensiinin käyttö kiellettiin ensimmäisten joukossa Euroopassa vuonna 1994.

Pienlentokoneissa käytettävä lentobensiini sisältää edelleen lyijyä enintään 0,56 grammaa litralta.

Lähde. Moottori.fi, 31.8.2021

 

Kaivosteollisuuden ikivihreää lyijyllistä bensaa Laisvall:ista tankkasi kaivostutkijat

Jari ja Jarkko