Svärtträsk
Scanmining AB louhi sinkkimalmia Svärtträskin kaivoksessa yhdeksän kuukauden ajan vuosina 2006-2007 optimoidakseen malmin rikastamisen Scanminingin päämalmiesiintymästä Blaikenin kaivoksessa. Kaivos keskeytyi heikon kannattavuuden vuoksi ja Scanmining meni konkurssiin vuonna 2008. Kaivoksen otti sitten haltuun Sorsele AB:n Lapland Goldminers, joka ei kuitenkaan koskaan louhinut malmia ennen kuin yritys meni konkurssiin vuonna 2012. Jäljelle jäi alue, joka koostui kahdesta avolouhoksesta, sivukiviaineksesta ja sedimentaatioaltaasta. Kaivos sijaitsee keski-Ruotsissa Storuman:n pohjoispuolella.
Kun Lapland Goldminers Sorsele AB otti kaivoksen haltuunsa, laati yhtiö Svärtträskin kunnostussuunnitelman. Juuri tätä suunnitelmaa maa- ja ympäristötuomioistuin on päättänyt, että jälkikäsittelyn tulisi pääosin seurata. Todettiin kuitenkin, että kahden konkurssiyrityksen yhteenlasketut varat eivät riittäneet kattamaan koko jälkikäsittelyä. Nämä resurssit on sen sijaan päätetty käyttää läheisen Blaikenin kaivoksen puhdistuslaitoksen toimintaan. Lääninhallitus on pitänyt erittäin kiireellisenä Svärtträskin alueen uudelleenkäsittelyä ja kunnostamista kokonaisuudessaan.
Hankkeen alkamisesta lähtien on toteutettu useita erilaisia toimenpiteitä kaivosalueen ennallistamiseksi ja sinkkivuodon vähentämiseksi läheisiin vesistöihin. Vuonna 2015 aloitettiin sedimentaatioaltaan ruoppaus ja lietteen vedenpoisto geoputkissa. Ojat rakennettiin ohjaamaan vesi pois alueelta. Harmaa kallioesiintymä siirrettiin pohjoiseen avolouhokseen ja eteläinen avolouhos täytettiin puhtaalla kalliolla ja moreenilla.
Täytetyn pohjoisen avolouhoksen lopullinen peitto tehtiin vuosina 2017-2018. Molemmat avolouhokset on kylvetty kasvillisuuden vahvistamiseksi. Vuonna 2019 sedimentaatioallas ruopattiin vielä kerran. Tällä hetkellä vesivirtoja ja metallitasoja seurataan kaivannoissa entisten avolouhosten ympärillä, Börtingbäckenissä kalkkiaseman ylävirtaan ja sedimentaatioaltaassa. Tasot ovat laskeneet jyrkästi, mutta ovat edelleen koholla joissakin testipisteissä, mikä tarkoittaa, että allasta ei voida vielä purkaa. Jäljellä oleva työ on alueen altaan, teiden ja kaavoimien purkaminen sekä geoputkien hoito, jotka poistavat veden ruoppauksesta altaalta.
Näytteenotto vedestä ja eliöstöstä biologisten ja vesikemiallisten torjuntaohjelmien mukaisesti pohjavedessä ja kaivoksen ympärillä ja alavirtaan olevissa vesistöissä on käynnissä. Valvontaohjelmia jatketaan jälkikäsittelyn päätyttyä jonkin aikaa toteutettujen toimenpiteiden seurantaa varten.
Maa- ja ympäristöoikeus päätti syyskuussa 2012 puhdistaa Svärtträskin kaivoksen. SGU:lle päämiehenä on Västerbottenin lääninhallituksen kautta myönnetty noin 103 milj. kruunua valtion avustuksia Ruotsin ympäristönsuojeluvirastolta kunnostustoimenpiteisiin vuosille 2015–2020. Molemmat avolouhokset on täytetty uudelleen ja veden virtauksia ja metallitasoja tarkistetaan nyt.
Linkki: kunnostuksesta kertovaan videoon:
Lähde: SGU
Faktaa Svärtträskin kaivoksesta:
Scanmining AB sai vuonna 2002 luvan kaivostoimintaan sekä Svärtträskissä että Blaikenissa Västerbottenissa. Sinkin, lyijyn ja kultamalmin louhinta alkoi muutama vuosi myöhemmin. Kaivokset myytiin myöhemmin uusille omistajille, jotka menivät konkurssiin vuonna 2012. Svärtträskin kaivoksen kunnostusprosessi on nyt loppuvaiheessa, ja jotta happi ja vesi eivät pääse kaivosjätteisiin, on tehtävä lopullinen kansi. Toimenpiteestä vastaa Ruotsin geologian tutkimuskeskus (SGU).
Lähde: Folkbladet
Ruotsalaisella Mustalla kaivossuolla 6/2023
Kaivostutkijat suuntasivat 2023 kesällä rajan taakse länteen. Miten Ruotsalainen kaivosteollisuuden ympäristöpäästöjä voi verrata Pohjolan kaivosteollisuuden Kongoon eli Suomeen? Ensimmäiseksi blogikohteeksi valikoitui Svärtträskin kaivos keski-Ruotsissa. Kaivos on surullisen kuuluisa Blaiken:n kaivoksen kanssa konkurssistaan ja jäljelle jääneistä ympäristöongelmista.
Geotekstiilituubien käyttö sedimenttien kuivatuksessa on laskeuttamista tehokkaampi vaihtoehto. Lisäksi isojen määrien käsittely on suhteellisen edullista ja nopeaa. Käsittelyaika on muutamista viikoista kuukausiin ja riippuu käsiteltävän sedimentin laadusta. Geotekstiilituubien läpi virtaava vesi on myös puhtaampaa kuin laskeutusaltaalla toteutettu vedenpoisto.
Geotekstiilituubien täyttö tapahtuu pumppaamalla märkämassa tuubin päällä olevista aukoista sisään. Pumppauksen aikana lietteeseen lisätään yleensä siirtoputkessa vedenerotuskemikaaleja, kuten flokkulanttia, koagulanttia tai polymeeriä. Nämä kemikaalit tehostavat saostumista lietteessä.Geotekstiilituubin toiminta perustuu suodatinkerrokseen, joka muodostuu tuubin sisälle tulevasta hienoaineksesta. Tuubin täytön aikana kangas alkaa kostumaan massan mukana tulevasta vedestä ja hienoainespartikkelit alkavat adsorboitumaan kankaaseen tukkien reiät.
kudoksen silmäkoosta.Geotekstiilituubikäsittelyssä on käytännössä neljä vaihetta: täyttö, kuivatus, konsolidaatio ja loppusijoitus. Ensimmäisessä vaiheessa geotekstiilituubi täytetään pumppaamalla liete tuubin yläpuolella olevien aukkojen kautta täyteen. Pumppausvaiheessa lisätään yleensä vedenerotuskemikaaleja pumppauslinjastoon parantamaan saostumista lietteessä.
Tuubin tullessa täyteen, pumppaus lopetetaan ja annetaan veden suotautua geotekstiilissä olevien reikien kautta pois. Tätä vaihetta kutsutaan kuivatukseksi, jota jatketaan kahdesta viikosta kahteen kuukauteen riippuen kohteesta ja kuivatettavasta lietteestä. Hienorakeisilla materiaaleilla kuivuminen on hitaampaa ja karkearakeisilla nopeampaa. Kuivumisen aikana geotekstiilituubissa olevan lietteen tilavuuden pienentyessä riittävästi, voidaan täyttö aloittaa uudelleen. Täyttö- ja kuivatusvaiheita toistetaan normaalisti 4–6 kertaa, kunnes tilavuuden pienentymä muuttuu merkityksettömäksi
Käsittelyprosessi etenee täytön ja kuivatuksen jälkeen kolmanteen vaiheeseen. Tätä kutsutaan konsolidaatiovaiheeksi. Tässä vaiheessa huokosvesi alkaa poistumaan käsiteltävästä lietteestä, jolloin liete kuivuu tavoiteltuun kiintoainespitoisuuteen. Konsolidaatiovaihe kestää huomattavasti pidempään, sillä huokosveden virtaus on pientä. Huokosveden poistuminen kestää 2–6 kuukautta riippuen käsiteltävästä lietteestä ja tavoitekiintoainepitoisuudesta.
Viimeisenä vaiheena on geotekstiilituubissa olevan kiintoaineksen loppusijoitus. Yhtenä vaihtoehtona on jättää geotekstiilituubi paikalleen ja maisemoida se. Toisena vaihtoehtona on avata geotekstiilituubi ja kuljettaa sisällä oleva kiintoaines kaatopaikalle, poltettavaksi tai käytettäväksi maarakennuksessa.
Lähde: GEOTEKSTIILITUUBIEN HYÖDYNTÄMINEN, Janne Rajaniemi.
Jälkisanat
Svärtträskin kaivoksella toimineet Scanmining ja Lappland Goldminers ovatkin tuttuja myös Suomen puolelta. Samat kaivoskeinottelijat ovat myös puuhastelleet Suomen Pahtavaaran kaivoksella ja sen lähialueilla. No tuloksena parit konkurssit, hoitamattomat ympäristövastuut. Tosin Ruotsissa ympäristöongelmia on jo ryhdytty kunnostamaan. Pahtavaara odottaakin vielä vuosia ennen seuraavaa kierrosta ilman kunnostustoimia.
Suomessa niin myös Ruotsissa ei peittorakenteet näytä vastaavan kaatopaikkarakenteita. Suotovesiä on, ja tulee olemaan. Vesien käsittely on aktiivista, ja vaihtuu passiiviseksi. Tämän jälkeen jätevedet laimennetaan viereiseen jokeen kuten Suomessa.
Kalkituksen määrä vaikuttaa melkein surkuhupaisalle. Pieni pintakalkitus on tehty peittorakenteiden sisään, ja toisaalta altaissa on monen senttimetrin kerros kalkkia… Suolasirottimen käyttö peittorakenteiden sisässä ei ole sitä kuuluisaa BAT-tekniikkaa! Myöskin pintapeitot vuonna 2023 oli ainakin vielä ilman kasvukerroksia.
Blaiken:n kaivoksen tilanne jäi tällä reissulla väliin, mutta kaivos ja rikastamo on tietojen mukaan saastuttanut lähijärven aikoinaan pahoin.
Ruotsissa Svärtträskin kaivoksen tilanteen tarkasti Gruvforkare från Finland
Jari ja Jarkko
Vastaa